Puheenjohtajan terveiset Bulgarian Onnellisuus -näyttelystä

Päivä oli polttavan kuuma eikä galleriassa tuntunut olevan juurikaan viileämpää kuin ulkona. Ikkunoita oli auki, mutta ilmastointi tuntui puuttuvan. Galleriassa meidät otti vastaan iloisen pirteä työntekijä, nuori tyttö, joka kertoi viettäneensä pari kuukautta Suomessa kaksi vuotta sitten. Hän muisti suomenkielestä vielä sanat "omena" ja "moi, moi". 
Kaikki taulut olivat saapuneet turvallisesti perille ja ne olivat vielä gallerian toimistohuoneessa odottamassa edellisen näyttelyn päättymistä.

Viikolla kuulin viimein, että Suomen suurlähettiläs Tarja Laitiainen ei sittenkään ennätä saapua avajaisiin. Myöskään tuttavamme Dimitar, bulgarialainen taiteilija Aitoon symposiumista, ei kykenisi osallistumaan avajaisiin Sofiasta. (Suomi-Bulgaria -seuran ystävällinen puheenjohtaja Tapani Salminen oli luvannut levittää sanaa jäsenistöön, mutta ainakaan kukaan ei ollut avajaisissa tullut esittäytymään minulle tuohon seuraan kuuluvaksi).
Sain Nadjalta kuitenkin myös varsin mieluisan puhelun: hän kertoi että saisimme näyttelystä haastattelun Bulgarian kansallisen television (Suomen Yleä vastaava) kanava ykkösen aamuohjelmaan! Toinen ohjelman "hosteista" eli isännistä on Roumianan opiskelututtava.

Toin Bulgariaan tekemiäni ja Tamkopiossa tulostettuja A3-julisteita sekä kutsukortteja näyttelyyn. Nadja perheineen kiinnitti julisteita ympäri Varnaa ja Balchikia sekä postitti kutsuja yhdessä gallerian kanssa. He myös olivat yhteydessä lukuisiin kontakteihinsa paikallisen kulttuurielämän henkilöihin. Minä kiinnitin pari julistetta ja levitin sanaa avajaisista Albenassa.

Perheemme vuokrasi auton muutamaksi päiväksi ja reissasimme nähtävyyksiä katsellen yhdessä Nadjan perheen kanssa. He näyttivät meille upean tyrskypaikan, rosoiset kalliot jonkin matkaa kohteestamme pohjoiseen. Paikalla oltiin tehty löydös neoliittiselta kaudelta. Automatkalla oli silmänkantamattomiin rutikuivia auringonkukkapeltoja, tienvarressa vesimelonikauppiaita sekä rannikolla suuri määrä tuulivoimaloita, joiden punaiset valot näkyivät öisin hotellirannalle asti. Kävimme Cape Kaliakrassa, rannikon äärimäisen niemen viimeisessä kärjessä, jossa oli jäänteitä linnoituksista usealta eri aikakaudelta. Legendan mukaan kolme bulgarialaistyttöä heittäytyi noilta huikeilta kallioilta alas mielummin kuin jättäytyivät turkkilaisten sotilaiden käsiin. Kyseisessä niemenkärjessä pidettiin meidän siellä ollessamme ortodoksinen seremonia, joka oli kuulema hyvin harvinaista nähtävää. Ilta päättyi Mussel Farmille, jyrkän rinteen alapuolella aivan meren ääressä sijaitsevaan simpukkaravintolaan, jossa pitkän pöydän ääressä nautimme kulhokaupalla erittäin tuoreita simpukoita.

Toisena päivänä kävimme keskiaikaisessa Nessebarin kaupungissa, joka on Unescon suojelukohde ja valitettavasti osittain pilattu lukemattomilla matkamuistokojuilla. Paljon saimme kuitenkin niiden välistä nähtyäkin, mm. pieniä keskiaikaisia kirkkoja melkein kylki kyljessä tunnusomaisin terrakottakoristein koristeltuina ja osittain rekonstruoituina, sekä roomalaisen kylpylän rauniot.
Loppupäivästä minä menin lasten kanssa muutamaksi tunniksi huikeaan vesipuistoon kieppumaan, kastumaan ja kellumaan.
Samana iltana tein Nadjan kanssa ostoksia näyttelyn avajaisia varten, hankimme viiniä, limsaa ja naposteltavaa suuresta Metro-kaupasta. Kävimme vielä läpi nopean suunnitelman seuraavan päivän tv-haastattelusta Blagoevojen "kesäasunnolla" Varnan keskustassa. Tv-juontaja halusi nimenomaan kuulla ohjelmassa suomea, joten meidän piti Nadjan kanssa suunnitella sanottavamme etukäteen, jotta Nadja voisi lennosta kääntää keskustelun bulgariaksi/suomeksi.
Aamupäivällä kokosimme näyttelyn kiireellä yrittäen ehtiä valmiiksi ennen tv-ryhmän tuloa. Emme saaneet kaikkea valmiiksi, kun he jo saapuivatkin: kuvassa muun muassa näkyy, kuinka Tapio vielä kokoaa Pirjon installaatiota. Haastattelussa ei kysyttykään ainuttakaan alunperin suuninitelluista kysymyksistä. Juontaja tahtoi tietää muun muassa, miksi tahdoimme järjestää näyttelyn Bulgariassa ja minkälaista inspiraatiota siellä viettämäni aika mahdollisesti tuo taiteeseeni. Kiittelin järjestelyitä ja ilmapiiriä ja totesin kiinnostuksen maidemme välillä, ja mainitsin Bulgarian ihanan valon, meren sinisen lumon sekä joka paikassa läsnä olevan terrakottavärin. Oli todella kuuma ja tunsin nauhoitusta tehtäessä, miten hikinoro valui kokoajan kasvoiltani kaulaa pitkin… Nadjaakin haastateltiin pitkään.
Tv-ryhmän poistuttua viimeistelimme näyttelyn pystytyksen ja kiinnitimme laput teosten viereen. Käänsin Pirjon installaation sanat englanniksi, joista Nadja teki vielä bulgarian ja romanian kielen käännnökset; sanojen luettelo oli näyttelyssä nähtävillä teoksen luona. 
Tilaan olisi mahtunut vielä enemänkin töitä. Olin tuonut varmuuden vuoksi mukanani yhden ylimääräisen työn, samoin Nadjalla oli mahdollisuus tuoda Varnan asunnosta ylimääräisiä töitä täyttämään tilaa. Lopputuloksena oli hyvännäköinen ja monipuolinen näyttely. Pirjon paperikassi-installaatio lattialla sekä kattoon ripustetut työt täydensivät toisen näyttelysalin upeasti, olin niistä erityisen iloinen. Samoin Nonna-Ninan erittäin suuri teos rytmitti loistavasti muuten aika pienikokoisiksi jääneiden taulujen joukkoa. 

Perjantaina 3.8. aamulla leiriydyimme hotellin jättimäisessä aulassa tv-screenin ääreen ja odottelimme ohjelman alkamista. Aamuohjelmassa oli paljon kulttuuriaiheita ja vasta loppupuolella nappasin käsittämättömästä puhetulvasta tutut sanat "Happiness" ja Finlandia. Näyttelystämme kertova pätkä oli pidempi kuin olin odottanut, tauluja näytettiin siinä paljon ja minun suomenkielisen puheeni päälle oli nauhoitettu bulgariankielistä selostusta.
Tv-julkisuus poiki tulosta, sillä monet tulivat galleriaan sen perusteella ja heti aamulla ohjelman jälkeen kaksi seuruetta oli käynyt galleriassa katsomassa näyttelyn. Saan kopion tuosta ohjelmasta cd:llä, laitetaan se sitten yhdistyksen nettisivuille nähtäväksi.
Illalla kokoonnuimme avajaisiin. Vieraita tuli arviolta kolmisenkymmentä ja tunnelma oli kiinnostunut. Pidin alussa pienen puheen, jossa kerroin yhdistyksestämme ja siitä, miksi teemanamme oli Onnellisuus: kerroin, että tällaisina aikoina tarvitaan keskittymistä myös onnellisuutta aiheuttaviin asioihin, ja että tällatavoin voimme kokea, miltä onnellisuus näyttää eri tulkitsijoiden silmin. Kävin Nadjan ystävällisesti tulkkaamana useita keskusteluja avajaisvieraiden kanssa. Tapasin muun muassa yhden Bulgarian huomattavimmista kulttuurivaikuttajista, kirjailija-runoilija-aktivisti Stefan Tsanevin sekä hänen myös tunnetun näyttelijätärvaimonsa.
Annoin Ekyn katalogin gallerian johtajalle Radostina Gospodinovalle, ja sain häneltä paperikassillisen esitteitä Balchikista ja Bulgariasta.

Blagoevat kävivät seuranneella viikolla silloiin tällöin galleriassa katsomassa että kaikki oli ok. Aukioloaikojen kanssa oli jotain väärinkäsitystä, pari ihmistä oli soittanut suoraan Roumianalle kertoen etteivät päässeet näyttelyyn, mutta asia järjestettiin.
Sovin gallerian kanssa, että maksaisimme taulujen lähettämisestä takaisin etukäteen. Galleria lähettää minulle jossain vaiheessa laskun. Roumiana otti selvää pakettien hinnoista; painavien vanerilaatikoiden lähetys on tietenkin kalleinta, mutta voimme säästää jonkun verran yhdistelemällä kevyempiä paketteja. Minun suuriin laukkuihini mahtuu muutaman muunkin työt - selvitellään sitten kuun loputtua, miten maksetaan ja palautellaan teoksia.
Näyttelystä ja avajaisista tuli tv-haastattelun lisäksi kymmeniä lehtiartikkeleita ja tänään, 9.8. Nadja on ollut haastateltavana radio-ohjelmaan!

Loppulomamme kului hiukan sairastelun merkeissä, mutta myös Mustan meren aalloissa, shoppaillen sekä mm. Balchikin tunnetuimpaan nähtävyyteen tutustuen: Romanian kuningatar Marian kesäasunnon kasvitieteellinen puutarha oli ihana! Harmi vain, että pionien ja liljojen huippuhetket olivat jo ohitse, eikä upea ruusutarhakaan ollut enää hienoimmillaan, mutta polkuineen, vesiaiheineen ja mahtavine kaktuksineenkin paikka oli näkemisen arvoinen (huolimatta hämmästyttävän töykeästä lipunmyyjästä). Siellä kuningattaren kylpyaltaan ääressä soitteli ksylofoneja mies, joka kansallisuutemme kuultuaan esitti meille Jätkän humpan ja kertoi muusikkoajoistaan Ruotsinlaivoilla.
Jätimme jäähyväiset Nadjan mukavalle perheelle maanantaina 6.8. Illallisella oli mukana bulgarialainen suomen kielen opettaja Ralitsa Petrunova, joka oli hljattain saanut suurlähettiläs Tarja Laitiaiselta Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansioristin työstään suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin tunnettuuden edistämisestä Bulgariassa. Mukana oli myös hänen suomalainen aviomiehensä.

Vladimir ja meidän Leo, 9v, jotka jakoivat samanlaisen pizzamaun sekä hiustyylin, olivat vaihdelleet hirviöpiirustuksia loman aikana, ja viimeisenä iltana Vladimir antoi Leolle lahjaksi kolme kuvittamaansa ja kirjoittamaansa kirjaa. Joukossa oli ilmestymisvuonnaan Bulgarian parhaaksi lastenkirjaksi valittu satukirja sekä aivan painotuore Lasten Atlas, jossa on todella viehättävät kuvat ja raikkaat värit.

Matka on nyt ohi ja on mukavaa olla taas koto-Suomessa. Tuntuu oudolta, että kolme vuotta kestänyt Bulgaria-projekti todellakin olisi mennyttä, tai on siinä vaiheessa kun kuun päätyttyä saadaan työt kotiin. Suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan ja yhteyshenkilöiden määrä kasvoi. Projektin ansiosta tutustuimme Nadjaan ja saimme hänet sitä kautta yhdistykseen jäseneksi; hän oli hanketta aloiteltaessa juuri saapunut Suomeen opiskelemaan Helsingin Yliopistossa. 
Taas tuli huomatuksi, kuinka paljon työtä ulkomainen näyttely teettääkään, samoin kuin se, että muualta tuodun taiteen esilläolo kiinnostaa ulkomailla. 
Kiitos kaikille mukanaolijoille osallistumisesta sekä näyttävistä, onnellisista ja hyvin pakatuista ja dokumentoiduista töistä. Vielä kiitos koko Blagoevan perheelle suuresta työstä näyttelyn hyväksi. Saatiin aikaiseksi hyvä näyttely!

Kuvia löydät täältä>>>

- - - -


The Happines exhibition in Balchik, Bulgaria got started nicely and the opening was a good event. We got good publicity too:)

When I arrived the Balchik gallery on Wednesday 25th, all the art works had arrived safely. We erected the exhibition on the 2nd of August, right before we were interviewed on TV! The National television of Bulgaria wanted to tell about our exhibition on the morning program on channel one. The program came out next morning, at the very day of the opening, and apparently many people had seen it and came to see the exhibition beause of it. We'll put a clip of that tv interview on web.

There was about 30 people at the opening on 3rd of August. I met for example a famous Bulgarian writer and poet Stefan Tsanev. Had a lot of interesting conversations with the people, they wanted to know many things about my art and my works at the exhibition, I was flattered:) It was a nice and succesfull event.
I gave a little speech, telling about our association and the reasons for the title Happines, and I also thanked the gallery for the opportinity to have this exhibition. Unfortinately the Ambassador Tarja Laitiainen wasn't able to attend, nor our friend Dimitar from the symposium in Aitoo 2010.

There were several articles on newspapers about the exhibition, thanks to Nadja's mother. Also this very morning, on the 9th of August, Nadja has been on the radio interview.

With the kind help and pleasent company of Nadja's family we went to see many interesting places nearby; rugged and beautiful Cape Kaliakra with all that history around, enjoyed delicious and very fresh mussels at the Mussel Farm, medieval and picturesque town of Nessebar... 

New friends Vladimir (Nadja's father) and our son Leo (9 years) shared the same hair style and exchanged some drawings of monsters. Vladimir, who is a writer and illustrator, gave Leo three of his children's books: including the very first one, which was awarded as the best children's book on 2010, and the latest one, very recently published Children's Atlas with bright colours and lively pictures.

Feels strange to know the Bulgaria exhibition project is almost over, after 3 years of preparations. There was a lot of work and many changes along the road. The best thing is that this project brought us to know Nadja:-) Thank you for all of you who participated The Happiness, and many thanks again to Nadja and her family for all the effort to make this exhibition succesfull.